Uusia suomalaisia

Arvio Helsingin Sanomissa

“Teoksessa näkyy myös selvästi, miten monikulttuurisissa perheissä elämää eletään tietynlaisesta globaalista näkökulmasta käsin. Jollakin on myös aina voimakas kaipuu jonnekin. Monilla on jatkuva ikävä. Lasten mummolat ovat toisella puolella maapalloa, eron jälkeen usein myös toinen vanhemmista”, Kristiina Markkanen kirjoittaa.

Tutustuin Jaanaan Kalliolan kansalaisopistossa keväällä 2008. Hän tuli oppilaaksi butokurssilleni. Ystävystyimme, ja sain hänet yhdeksi assistentiksi Butoh Bigaku -teokseeni.

Ihastuin Emmanuelissa siihen, ettei hän ollut yhtään hyökkäävä, ei vaatinut minulta mitään. Emmanuelin läsnäolo ei häirinnyt minua millään tavalla.

Arvio Maailman Kuvalehdessä

“Parisuhde ja rakastuminen on meille kaikille yhteistä. Kuka tahansa voi samastua näihin tarinoihin. Lähdin liikkeelle omasta lähipiiristäni, kavereistani ja lasteni päiväkotikavereiden vanhemmista. Sopivia pareja ja kiinnostavia tarinoita löytyi hirveästi, lopulta oli pakko vaan rajata”, sanoo Anni Valtonen.

Timo päätti muuttaa asuntooni. Juttelimme paljon iltaisin, viihdyimme hyvin yhdessä. Olin ostanut sellaisen yöpaidankin, jossa voin kulkea kotosalla miesseurassa. Lopulta koitti hetki, jolloin Timo ei enää voinut vastustaa minua kekkaloimassa yöpaidassani.

Ihastuin Mambassa hänen lämpöönsä ja sydämellisyyteensä, toisten huomioon ottamiseen. Kun aloimme tapailla, minä jotenkin aluksi vähän toppuuttelin suhteen etenemistä, koska minulla oli ollut paljon pettymyksiä rakkaudessa.

En ikimaailmassa ajatellut, että päätyisin Joelin kanssa naimisiin asti. Olen kirjoittanut seurustelun alkumetreillä päiväkirjaani, että “tässä ei todellakaan ole materiaalia pitempään ihmissuhteeseen”.

© 2016 Uusia suomalaisia — Powered by WordPress

Theme by Anders NorenUp ↑